Ekapeli

Koulumme eskarit ja ekaluokkalaiset aktivoituivat viime viikolla Ekapelin suhteen, joten päätin tarkistaa kakkosluokan tilanteen. Olin autuaasti unohtanut oman salasanani, mutta sain sen nopeasti sähköpostiini.

 

Olin lisännyt nämä nykyiset tokaluokkalaiset jo viime lukuvuonna jo Ekapelin pelaajiksi. Luvat perheiden kanssa oli siis hoidettu jo silloin. Ainoastaan yksi uusi oppilas oli ilman tunnuksia. Tulostin hänelle kotiinvietäväksi esitteen ja lupalapun.

 

Muutin samalla ryhmän nimen ekaluokkalaisista tokaluokkalaisiksi ja tulostin itselleni paperin, jossa näin kunkin pelaajatunnuksen, eli oppilaan valitseman kummituksen, prinsessan, avaruusmiehen tai jonkin muun. Vähän huoletti, miten kirjautuminen sujuu monen kuukauden tauon jälkeen, mutta kaikki meni hyvin. Olin jo edellisellä viikolla lisännyt jokaisen koneen näytölle pikakuvakkeen Ekapelin sivulle. Kirjoitin jo ennen tunnin alkua oman sähköpostiosoitteeni ja salasanani jokaiselle koneelle. Se tässä on työlästä! Meitä on monta eri opettajaa käyttämässä samaa ohjelmaa näillä samoilla koneilla, joten en oikein kaiketi voi vain tallentaa salasanaa.

Oppilaat löysivät hienosti oman pelaajahahmonsa ja kirjoittivat pelaajatunnuksensa. Ja niin päästiin taas pelaamaan. Eroa kevääseen oli se, että lapset menivätkin nyt jo Sujuvuus-peliin. En ollut ihan varma, onko se jo liiankin vaikeaa joillekin, mutta hyvin kaikki selviytyivät. Tosin heikoimmat lukijat olivat aika kovilla ja liikehtivät vähän levottomasti jakkaroillaan yrittäessään lukea ja ymmärtää lukemansa.

Puolessa välissä, eli noin 20 minuutin jälkeen, vaihdettiin oppilasta. Lapset istuivat koneilla siis pareittain. Osa teki tehtäviä yhteistyössä, kuulokkeet jakokappaleen avulla molempien korvilla. Jossain tapauksissa taas vuoroaan odottava mietti selvästi ihan muita juttuja. Ja se vielä ilman vanhempien lupaa oleva oppilas pelasi kirjautumatta, eli myös hän pääsi kokeilemaan tehtäviä.

Ekapelin tehtävät ovat sen verran haastavia, että 20 minuuttia on ihan hyvä aika tehdä. Täysi oppitunti olisi varmaankin liian pitkä aika jaksaa keskittyä.

Saarella

Olipa huima viikon aloitus! Kakkosilla oli tvt-tuntinsa ja tänään pelattiin Saarella-peliä!

 

 Minä näytin oppilaille pelin sivuilta löytyvää ohjevideota samalla, kun koulunkäyntiavustaja availi koneita. Olin vähän myöhässä tunnilta annettuani ohjeita toista opettajaa sijaistamaan saapuneelle henkilölle. Vähän arvelutti aloittaa peli, kun tuntia oli jäljellä vain 35 minuuttia, mutta ryhdyimme kuitenkin toimeen.  

 

 

 Katsottuaan videon oppilaat menivät pareittain tietokoneille. Minä käynnistin pelin. Tänään tosin oli jotain häikkää, eikä Start-nappula tullut heti esiin. Päivitin sivun pari kertaa ja tilanne korjaantui. Peli on tällä hetkellä "open beta" -vaiheessa, eli palautteen pohjalta peliä kehitetään eteenpäin. Kommentit voi lähettää osoitteeseen info@eduplus.fi.

 

 

Oppilaat alkoivat sitten pelata. Me aikuiset kommentoimme ihan vähän, mutta tolkuttoman hyvin näinkin nuoret pelaajat osasivat keskustella keskenään ja tehdä oikeita päätelmiä pelin kulusta.

 

 

Katselin välillä vähän huolissani kelloa, mutta onneksi peli eteni hyvin. Aloin jossain vaiheessa ihmetellä suurta onnellisuuspistemäärää. Sentään vasta tokaluokkalaiset pelaamassa! Mutta niin siinä kävi, että kakkosluokkalaisten ensimmäinen Saarella-peli päättyi pistemäärään 257!

 

Välitunnille päästiin 2 minuuttia myöhässä. Ei kuulemma haitannut. Yksi pojista tuli vielä kysymään, että "mitä siihen tietokoneeseen pitää kirjoittaa, jotta pääsee pelaamaan kotona?".

 

Kakkoset ja iPadit

KuumaTVT-hankkeen 16 iPadiä oli viikon koulullamme kyläilemässä. Ne noudettiin maanantaina puoli kymmeneltä, mutta vielä saman aamun kahdeksalta alkaneella kakkosluokkalaisten tvt-tunnilla padit olivat käytössä! Piti ottaa kaikki irti lyhyestä käyttömahdollisuudesta!

'

Kakkosilla, kuten monella muullakin koulumme luokalla, sovellus nimeltä Designer Script toimi hyvin! Näytin dokumenttikameran välityksellä mitä pitää tehdä. Eli aluksi valitaan uusi projekti ja sitten se, kuinka monta ja minkälaista sarjakuvaruutua halutaan. Muutamat englanninkieliset sanat eivät tokaluokkalaisten tahtia hidastaneet.

Jokaiseen työn alla olevan sarjakuvan ruutuun otettiin padilla kuva. Sovelluksessa kuvia voi lisätä muillakin tavoilla, mutta tällä kertaa käytimme vain tätä uuden kuvan ottamista.

Kuvan oton jälkeen katsottiin, miten se onnistui. Uuden kuvan otto oli helppoa, jos ei oltu ensimmäiseen tyytyväisiä.

Kun kuvat oli otettu, lisättiin sarjakuvaan puhekuplia tai kaikenlaisia efektejä. Tokaluokkalaiset olivat erittäin taitavia ja luovia.

Tässä vielä lopuksi tyttöjen tekemä sarjakuva. Hyvä sanoma: "Ollaan kavereita"!